Haluan ajatella asioita. Haluan myös kyseenalaistaa asioita – joskus vain sen vuoksi.
Nörtin itseäni joihinkin asioihin. Muut asiat, joista olen erittäin kiinnostunut.
Minusta on tullut myös ilmastonmuutostätti, toistaiseksi omistani, kontekstissa, nuori ikä.
Tästä blogista voit lukea suurimman osan siitä, mikä sopii ajatusmaailmaani. Sosiaalikriitikasta kauneuteen 40+ kiusallisille tarinoille…
Tervetuloa! 🙂
Tänään on kaksi viikkoa edellisestä sädehoidostani. Elämä alkaa pikkuhiljaa tasaantua – ainakin stressiä. Kaiken kaikkiaan minulla on aika hyvä fiilis, mutta olen silti väsynyt. Ajattelin omistaa tämän postauksen, osittain omasta puolestani, mutta vaikka joku muukin olisi siitä kiinnostunut, kertoakseni hieman miltä se näyttää tällä hetkellä.
mielestäni Selvisin suhteellisen helposti varsinkin kemoterapiasta elimistössä murtuvista – itse asiassa. Kun viimeisen kemoterapian vaikutukset loppuivat, Huomasin, että olin menettänyt lihasvoimaa reisistäni ja käsivarsistani. Se näkyi eniten, kun kävelin portaita ylös kolmanteen kerrokseen, ja kun nousin tuolilta. Jotain, jota et ajattele joka päivä, mutta joka nyt tuli hyvin selväksi.
Muita asioita, joita huomaan asia on, että näkemykseni on muuttunut. En oikein osaa sanoa miten, mutta sillä on se. Ja tietysti olen ja tulen olemaan väsynyt – ja huomaan sinänsä, että reagoin hieman eri tavalla, kun nukun liian vähän. Se on myös jotain, joka on muuttunut – En jaksa ollenkaan “erittäin” nuku liian vähän nyt, kuten ennen.
Minulla on säteily onnistui myös melko helposti. Ihossa on tapahtunut pari pientä muutosta – Sain maksapisteen leikatun ja säteilytetyn rinnan alapuolelle, mutta nyt se katoaa. Minulla on myös pigmenttimuutoksia, iso, vaalea täplä kainalossa ja koko areola säteilytetyssä rinnassa on huomattavasti vaaleampi kuin ennen.
Sen lisäksi on En tullut erityisen punaiseksi, kuten jotkut ihmiset tekevät, ei turvonnut, ei hellä (nännin hankauksen lisäksi, mutta se selvisi melko nopeasti, tuo myös), ei mitään, itse asiassa. Ja siitä huolimatta, että joinakin päivinä melkein unohdin levittää minulle määrättyä kortisonivoidetta.
Se on kuin vain kiittää ja vastaanottaa.
Mitä koen se mikä häiritsee, on juuri väsymys, ja että useimmat asiat ovat tällä hetkellä hyvin epätasapainossa. Jonain päivänä olen valppaampi ja pystyn ottamaan enemmän asioita vastaan, mennä koiran kanssa pidempään lenkille, tehdä asioita kotona. Muina päivinä olen todella väsynyt, vaikka nukuin hyvin/pitkän, eikä kestä mitään. Tämä on todella ärsyttävää, mutta toivon, että sekin tasoittuu ja antaa periksi lopulta.
Se on aika yleisestä fyysisestä epätasapainosta, yrittää selvittää, mitä helvettiä kehossa on tapahtunut, kuinka toimin fyysisesti, nyt kaikkien hoitojen jälkeen. Kallossa voin hyvin, vaikka väsymys saa minut tuntemaan oloni hieman verisemmältä ja itkemmäksi kuin normaalisti joinakin päivinä. Mutta niin sen täytyy olla – ja se olisi muuten outoa, voinko ajatella.
Tuntuu vähän outo, muistella sitä tosiasiaa, että olin alttiina myrkyille ja säteilylle noin kuuden kuukauden ajan. Se on ollut valtavasti stressaavaa keholle, mutta olen todella kiitollinen siitä, ettei se ollut pahempaa. Että en ole ollut yksi niistä, jotka valehtelevat ja oksentavat, tulee sänkyyn, saa kuumetta ja joutuu sairaalaan… Näyttää niin äärimmäisen paskalta, verrattuna siihen, miten se oli minulle.
Jälkeenpäin ajatellen se tuntuu aika pitkälti siltä, miltä ajattelin tätä ennen; tämä on/oli yksi kolahtaa tiellä. Järkyttävän ärsyttävää olla mukana, mutta ei oikeastaan enempää kuin vain – sisään kolahtaa tiellä. Nyt olen tullut ulos toiselta puolelta, ja lukuun ottamatta kaikkia näitä muutoksia ja kaikkea mitä olen oppinut, sitten voin tavallaan palata elämääni uudelleen. Fi-tuuletin, mikä se on arvokkain koko universumissa. ♥
Muuten voi Sanon, että hiukset kasvavat niin, että ne katkeavat. Minulla ei tietenkään ole pullistunutta miestä, mutta itse asiassa se kasvaa melko nopeasti. Näyttää myös tulevan aika paksuksi, suureksi ilokseni. On kuitenkin liian aikaista värjätä – sitä on odotettava ainakin syksyyn. Mutta oma hiusvärini on niin tylsä ja ruma, että räpsähän. Haluan ruskeanmustat hiukseni takaisin!
Mitä tulee jooga, joten istuntojeni pituus ja intensiteetti riippuvat täysin päivän tunnelmasta. Tällä hetkellä joogaan melko myöhään illalla, kun olen alkanut piristyä, ja pari päivää olen tehnyt pidemmän istunnon – kuten haluan. Mutta joinakin päivinä en kestä sitä, ja sitten sen täytyy olla niin. Joinakin päivinä en voi harrastaa joogaa ollenkaan, ja sitten sen täytyy olla kunnossa, tuo myös.