Haluan ajatella asioita. Haluan myös kyseenalaistaa asioita – joskus vain sen vuoksi.
Nörtin itseäni joihinkin asioihin. Muut asiat, joista olen erittäin kiinnostunut.
Minusta on tullut myös ilmastonmuutostätti, toistaiseksi omistani, kontekstissa, nuori ikä.
Tästä blogista voit lukea suurimman osan siitä, mikä sopii ajatusmaailmaani. Sosiaalikriitikasta kauneuteen 40+ kiusallisille tarinoille…
Tervetuloa! 🙂
Sähkön hinta on varmaan noussut. Viimeisin sähkölaskuni oli noin kaksi kertaa kalliimpi kuin muutama kuukausi sitten. Itse asiassa se ei ole todella viisasta. Vähän niin kuin kesällä 2018, kun sähkölaskuni kahdesta huoneesta ja keittiöstä meni n 250 SEK/kk yli 700 SEK / kk. Täysin hullua, vaikka ainakin silloin ymmärsin miksi näin kävi.
Tällä kertaa Minulla on vähemmän ymmärrystä siitä, miksi sähkön hinnat ovat nousseet helvetisti. Lisäksi minua ärsyttää se. Vaikka jokainen, jolla on säännöllinen palkka, varmasti ajattelee, että se ei ole niin vaarallista, joten voin kertoa sen minulle ja monille muille, joilla on jonkinlainen eläke (minulle sairauskorvaus), joten tämäntyyppinen nousu on erittäin havaittavissa.
Voi ajatella että ympärillä 250 kruunu ei ole niin paljon rahaa – ja se ei ole. Joka tapauksessa, ei täysin kontekstista irrotettuna summana. Mutta jos se yhdistetään alhaiseen sairauspäivärahaan, sen pitäisi riittää moneen asiaan, ja myös aikana, jolloin taloutta rasittavat aivan erilaiset asiat – on sitten 250 kuluttaa aika paljon rahaa. Se raha voisi riittää minulle moneen asiaan, jota en nyt voi ostaa, koska minulla ei ole varaa. Lääke, esimerkiksi.
Joskus mietin jos poliitikot ajattelevat päätöksiään kunnolla, ja miten ne vaikuttavat keneen. Se kuulostaa usein hyvältä, ihan sama kuka puhuu (jos jättää huomiotta Jimmie Åkesson ja Ebba Bush, koska se ei koskaan kuulosta hyvältä, kun joku heistä avaa tavaratilan), mutta käytännössä – varsinkin kun on kyse pienituloisista tai meistä, jotka eri syistä eivät voi työskennellä.
Luin sen sähkön tarjonta on tällä hetkellä vähissä, ja siksi hinta nousee. Ymmärrän miten se toimii, mutta mitä en ymmärrä, on se, miksi niin monet ihmiset vaativat lisää sähköautoja, kunnes bensiinikäyttöisille autoille ei ole enää tilaa. Missä meidän pitäisi tehdä vanhoja autoja? Kuinka huolehdimme kaikista auton akkuista, jotka makaavat ja roskaavat? Mitä teemme autojen materiaalille? Mikään näistä ei saa olla erityisen ympäristöystävällistä.
Ja mistä saa tuomme sähköä sähköautoille? Jos sähköä on nyt huonosti saatavilla, mikä saa poliitikot ajattelemaan, että se paranee myöhemmin? Koska jos pitäisi olla vain sähköautoja, sähkön tarjonta on todennäköisesti huomattavasti nykyistä suurempi, ja myös vakaa. Mitä muuten tapahtuu? Sähköautot, jotka lakkaavat käymästä, koska sähkö loppuu? Keskellä maantietä keskellä yötä? Keskellä liikenneympyrää ruuhka -aikana?
Joustamattomuus siinä koko juttu saa ainakin leukani laskeutumaan mäelle – kolmannesta kerroksesta.
Myös sähköautot tekevät se osa, jolla suurella väestönosalla ei ole varaa autoon. En tule koskaan ostamaan sähköautoa, jos en satu voittamaan isoa taloa Lottossa. Ja vaikka minulla olisi varaa ostaa itse auto – Minulla oli varaa ajaa sitä? Minulla ei ollut edes varaa saada autoa nyt, ottaa huomioon, miltä bensan hinta näyttää. Ja haluan ja tarvitsen auton – vaikka minulla on sairauspäiväraha.
Joskus mietin jos minun pitää perustaa oma puolue, vain käsitelläkseen asioita, jotka muut osapuolet kaipaavat täysin. Kuten varmistaa, että kaikki tuntevat olonsa turvalliseksi – ja sitten en tarkoita poliisien lisäämistä, tiukempia rangaistuksia ja niin edelleen. Turvallisuus on paljon suurempi käsite, ja siellä mielestäni he kaipaavat niin paljon.
Mutta kuka on minä huudan. Olen vain henkilö, joka hyötyy verorahoista, joten minun pitäisi olla kiitollinen ja olla hiljaa.
Luulen saavani harjoitella sitä vähän enemmän…