Haluan ajatella asioita. Haluan myös kyseenalaistaa asioita – joskus vain sen vuoksi.
Nörtin itseäni joihinkin asioihin. Muut asiat, joista olen erittäin kiinnostunut.
Minusta on tullut myös ilmastonmuutostätti, toistaiseksi omistani, kontekstissa, nuori ikä.
Tästä blogista voit lukea suurimman osan siitä, mikä sopii ajatusmaailmaani. Sosiaalikriitikasta kauneuteen 40+ kiusallisille tarinoille…
Tervetuloa! 🙂
Tämä joogajuttu on todella muuttanut elämäni. Ei ole viisasta mitä tavaroille tapahtuu. Molemmat fyysisesti, henkisesti ja henkisesti. Tänään ajattelin – uudelleen, keskittyä fyysiseen, koska siellä tapahtuu niin paljon. Olen jälleen kerran muutoksen edessä, jossa leukani laskeutuu kukkulalle, kolmannesta kerroksesta. 😮
minulla on kertoi, että siirryin rintaliivien koosta 95C rintaliiviin (missä olen juuri nyt) koko 80D. Se yksinään on täysin hullua. minulla ei koskaan ollut, jopa villeimmissä fantasioissani, olisin voinut kuvitella, että minulla voi olla niin pienet rintaliivit. Sain kotiin kaksi uutta rintaliivettäni melkein tasan kaksi viikkoa sitten, ja napsautin yhden alareunasta vain muutaman päivän kuluttua, ja toisella kesti muutama päivä ennen kuin pystyin napsauttamaan senkin.
Se on myös olemassa vain kaksi vaihtoehtoa, Tunnen.
Kummassakin on rintaliivien kokoa muuttunut viimeisen kahdenkymmenenviiden vuoden aikana, tai laatu on niin törkeää, että ne venyvät heti. Olen kuitenkin erittäin skeptinen jälkimmäisen suhteen, koska ostin samat rintaliivit useissa eri koossa – ja ensimmäinen (95C) oli kuin uusi vuoden käytön jälkeen. Pidän sitä varsin laadukkaana. Todennäköisempää on, että koot ovat muuttuneet teini-iästäni. Silloin minulla oli koko 85 (Minulla saattoi olla kokoa 80 ajanjakson aikana, mutta siitä on niin kauan aikaa, etten muista varmaksi).
Koska se voi ei nimittäin voi olla mahdollista, että olen vähentänyt niin paljon, että minun pitäisi ostaa uudet rintaliivit uudelleen – ja ensi kerralla pitää ostaa 75. En osta uusia rintaliivejä ennen tammikuun puoliväliä talouden vuoksi, mutta toisaalta – mitä tapahtuu jos ostan 75 ja ne kasvavat liian suuriksi parissa viikossa? 😮 Kun se pysähtyy ja muuttuu vakaaksi, yhtä hyvin kuin?
en usko että ymmärrät välttämättä kuinka täysin epätodennäköistä ja mahdotonta tämä on. Kun tajusin, että minun piti ostaa kokoiset rintaliivit 85 Olin räjähtämässä. Muistan sen erittäin hyvin – Juttelin ystävän kanssa hänen parvekkeensa ulkopuolella, ja minä ammoin yhtä riisumattomana kuin sinä joskus, kun et voi uskoa, että jokin on tietyllä tavalla. Alkaa taas lähestyä samaa tunnetta.
Ymmärrän ja tunnustaa, että minäkuvallani ei välttämättä ole aikaa sille, mitä keholle todella tapahtuu. En ole koko ajan punninnut tai mitannut itseäni, koska minua ei kiinnosta kilojen ja senttimetrien määrä (mutta lopulta opin mittaamaan itseni, kun aloitan ompelemaan uusia vaatteita). Rintaliivit ovat ainoat mitat, joihin minun täytyy mennä, ja se tosiaan kertoo jotain.
Se mikä ärsyttää Minusta keho ei kutistu suhteellisesti (Tiedän, että nalkutan siitä, mutta se todella häiritsee minua), vaikka näen, että koko itseni on pienentynyt melko merkittävästi. Jotkut vaatteet ovat nyt niin naurettavan suuria, että haukotan taas niin riisuutuneena, koska tiedän kuinka ne istuivat, kun ompelin niitä.
Minulla on ihmeitä monet, monta vuotta luulin, että minulla oli epäonnea saada isoäidin ruumis. Hän oli myös iso ja muodoton, kuten minä. Mutta nyt olen alkanut miettiä, näytänkö isoäidiltä ja isältä, kun he olivat vanhoja ja kömpelöitä. Koska koen todella, että kaikki yltäkylläisyys virtaa minusta – ja paljon on jäljellä, mikä valuu pois. Ja kun kaikki, mitä ei pitäisi olla, on kadonnut – paska, ei varmaan paljoa jää jäljelle. 😮
Ymmärrätkö kuinka äärimmäisen ja absurdin henkisen sopeutumisen tämä sisältää? Olen vuosia uskonut, että en voi koskaan muuttaa kehoani fyysisesti, että se oli päättänyt olla suuri, suhteeton ja epävirallinen. Olin hyväksynyt ajatuksen, että tulen aina olemaan sinkku, sillä ei ole ketään, joka voi rakastaa ihmistä ruumiillani. Olen tuskin pystynyt näkemään itseni peilistä tuntematta inhoa siitä, kuinka groteskilta näytin. Kaikki nämä vuodet olen tuntenut olevani kaikkea muuta kuin ihminen, sillä usko minua – sillä ei ole väliä millä tavalla rikot normia; seisot ulkopuolella ja sinusta tulee vain normeja rikkova ulkonäkösi.
Tämän perusteella yhtäkkiä alkaa tuntua erilaiselta, och det är än så länge väldigt motsatta känslor, och dessutom se annorlunda ut – är så otroligt märkligt. Särskilt när det går såpass fort, och det gör det. Just bh-storlekarna verkar vara det som minskar mest. Resten av kroppen är fortfarande inte ifatt, men som sagt var – det mer eller mindre rinner av mig.
Vilket får mig att känna att min kropp verkligen har längtat efter det här. Jag tror att den är otroligt tacksam över att bli av med en massa skräp – och då menar jag inte bara fysisk vikt, utan också sådant som destruktiva föreställningar om mig själv. Sådant som hör till den mentala/psykiska/känslomässiga biten av det här. Alla delar hör liksom ihop, och bildar en kedjereaktion som sätter en sjujävla sprutt på kroppen.
Mutta toisaalta. Jag kan inte nog uttrycka min tacksamhet för att allt det här händer. Att bli utmanad på de där 31 dagarna i mars och sedan bestämma mig för att fortsätta, On by far bland det bästa som någonsin hänt mig. Att börja känna mig som en människa och inte längre som en blobb är värt mer än jag kan säga. Tunne on vain minun, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, miten muut ovat havainneet minut tai näkevät minut nyt. Mutta ei ole hauska tunne kokea sitä ikään kuin olisit yhteiskunnan ulkopuolella vain siksi, että sinulla on suuri keho.
minulla on lisää sanoa tästä, mutta se voi olla jossain toisessa postauksessa.